Suoraan sanoen paljastan, että en ole juhlinut joulua varmaan seitsemään vuoteen. Viimeiset viisi niistä olen viettänyt koneen ääressä jouluaattona agstisena teininä, kuunnellut vieläkin masentavempia joululauluja ja toivotellut hyviä jouluja tekstareilla ja tuhlannut siihenkin moskaan rahaa ties kuinka paljon. Sama toistuu uutena vuotena. Uutena vuotena tajuaa aika äkkiä, että hupsistakeikkaa, vuosi vaihtui ja vanhenen taas vuoden. Vuosi pois elämästä - missäs minä olinkaan sen viimevuoden? Sitä paitsi, joulua en vietä perheeni kanssa, koska en koe mitään tarvetta edes siihen. Vetelen jouluruuat pöydässä ja syön rauhassa omassa huoneessani. Katson videoita ja hyvin perinteisesti otan hevosfleecepeittoni, menen lattialle maata ja pistän Christmas in Hogwartsin soimaan. Huippujoulu.
Miksi kaikki on materiaa? Ihmisten pitäisi oppia arvostamaan enemmän sitä, mikä on, eikä sitä, mikä saadaan. Kaikki ovat nykyään kuin mitäkin hemmoteltuja kakaroita ja loput ovat iloisia vaikkapa uudesta, halvasta vyöstä. Okei, sanon haluavani kaikkea suurta ja kallista, mutta hei pienikin riittää. Ei tarvitse ottaa sitä niin sanatarkkaan. Joulu on pelkkää mediapyöritystä ja raha virtaa.
Jos hyvin käy, saan inspiraation ja vietän jouluni kirjoittaen tekstiä tahi jotain muuta kivaa. Jos erittäin hyvin käy, kirjoitan hyvin paljon ja kuunteleen hyvää musiikkia. Jos huonosti käy, en saa mitään aikaiseksi ja angstaan säkkituolissa katsellen ala-arvoisia leffoja. Jos erittäin mainiosti käy, katselen Robin Hoodin putkeen. Vaikkakin vituttaa, ettei 22 päivä tulekaan toisen kauden kahta viimeistä jaksoa, perkele. Suoraan vaan seuraavaan viikkoon kiitos, eihän se pysty enää siellä joulua piristämään. Tai sitten voi aina katsella vaikkapa Pushing Daisiesia...
No voiperkele, enää 4 päivää jouluun. Luulin et ois enemmän...
Andrie Scott
- Mood:
cynical - Music:Bonnie McKee - Somebody
Tulipa vierailtua Ideaparkissa tänään. Päivän saldo (tosin mamma maksoi aika ison osan - melekein kaikki):
Aloitettiin lonkerolla, 4,50. Siirryttiin siideriin (4,90, pappa betalade). Sitten syötiin. Kanaa ranskalaisilla mustaherukkakastikkeessa, alkoholillinen glögi yhteensä 18,00. Tämän jälkeen siirryttiin Seppälään. Sieltä löytyi angorapaita 29,95 ja toppi 29,95 sekä hajuvesi 8,00 ja suihkugeeli 3,95 . Sitten tie johti Lindexille, josta löytyi yöpaidan housut 14,95 sekä musta ihana mekko 29,95 sekä meikkipakettilaukku 19,95 (jonka siis maksoin minä itse, 5 cnt meni Punaiselle Ristille. Tämän jälkeen suunnattiin Nahka-Albertiin ja ostettiin laukku 39,95 (mamma betalade kaikki edelliset). Sitten oli aika käydä Alkossa, josta mukaan tarttui Bacardi Breezer Orange 2,95. Sitten käväisimme ostamassa kuulokkeet ja hiiren koneeseen Markantalosta, yhteensä 34,00 (mamma betalade). Sitten poikettiin Euromarketissa. Tai äiti poikkesi. Sitten oli aika suunnata kahville, yhteensä 10,10. Tarjosin äidille colan ja crispin. Tämän jälkeen haettiin Subwaysta subbi 7,20. Sitten käväisin Arnold'silla, kinuskidonitsi original 1,80. Tämän jälkeen poikettiin vielä Sin Cityssä, ostokset 38,85.
Yhteensä rahaa kului: 299€
Yhteensä omaa rahaani kului: 65,4€
Wöw. Oli kiva reissu ja piristi mun päivää.
Edelleenkin minua ihmetyttää miksi ihmisten täytyy olla niin helvetin itsekkäitä tässä suhteessa? Ei se ole kuitenkaan loppujen lopuksi raha, joka tekee onnelliseksi, vai onko? Monelle materia tuntuu olevan vain entistä tärkeämpää. Sitä paitsi, kuten jo aiemmin taisin todeta sairaanhoitajille, ei kukaan ole teitä pakottanut siihen työhön ja ottamaan sitä palkkaa. Sanotaanko vaikka näin: oma vikanne, kun ette jaksaneet opiskella/valitsitte väärin. Nyt te kysytte "Mistäs minä olisin voinut tietää?". Ette mistään. Juuri niin. Työmaailma on katala, mutta sairaanhoitajatkin voisivat miettiä montako lasta tai ihmistä kuolee sitten heidän lakkoiluidensa aikana, koska heistä on pula? Tällaisiako suomalaiset haluavat sydämelleen? Enpä oikein usko.
Nyt mennään matkapuhelinoperaattoreissa ja internet-palvelujen tarjoajissa. Mitä seuraavaksi? Olisivatko vuorossa kenties roskakuskit, opettajat ja sihteerit? Opettajat ovat ainoita, jotka todella voisivat vaatia lisää palkkaa. Taitaapa jossain suunnalla olla pidempi koulutuskin kuin vaikkapa sairaanhoitajilla, mutta ei - he eivät ole valittaneet kuin te. Nykymaailman ihmiset ja työntekijät ovat niin naiiveja ja uskovat kaiken rahan tipahtavan käsille hetkessä. On niitä, joita vituttaa ja jotka eivät tee töitään, on niitä jotka oikeasti tekevät työnsä ja niitä, jotka tekevät niidenkin työt, jotka eivät niitä tee. Reilua peliä? Jokainen voisi mainiosti miettiä omaa työpanostaan ja mielekkyyttä. Jos ei kykene kuin olemaan vittuuntunut, on ihan tervettä vaihtaa alaa tai työpaikkaa.
Nykypäivinä ihmisiä vaivaa stressi ja kiire - mistä se johtuu? Yksinkertaisesti siitä, että kaikki buukataan itse samalle päivälle, jotta voitaisiin valittaa kuinka kiire on ja syyttää stressiä. Annan yhden hyvän neuvon sen poistoon: nukkukaa, antakaa aikaa itsellenne, rentoutukaa ja lopettakaa valittaminen. Elämänlaatu paranee huimasti. Lähinnä tällä hetkellä minua vihastuttaa tällainen käytös. Lapsellista ja turhaa. Menkää Amerikkaan ja ryhtykää kuuluisaksi näyttelijäksi niin saatte talon Hollywoodissa, miljoonittain rahaa ja kasoittain mainetta. Ei kukaan ole estämässä. Mutta olkaa hyvät ja lopettakaa ihan oikeasti jokapäiväinen vinettäminen ja tehkää työnne. Ketään ei haluta todellakaan vierailla myymälässä tai missään paikassa, jossa hymyn saa ostettua sadalla eurolla tai kalliimmalla. Hymyilkää, YRITTÄKÄÄ edes. Tiedän, joillekin se on vaikeaa, mutta yritys palkitaan. Katsokaa ensin peiliin ja parantakaa omat tapanne ja tehkää työnne sillä innokkuudella, millä ne aloititte. Ahkeruus palkitaan, ihan todella. Mutta valittamista ja pelkkää potaskan puhumista ei. Aina on vaihtoehtoja, jos ei ura miellytä.
Siis: suomalaiset, älkää valittako vaan ottakaa mikä teille annetaan tai vaihtakaa alaa! Ei Suomella ole varaa kasvattaa teistä naiiveista pikkulapsista miljonäärejä! Elämä ei ole aina reilua. Se on hyvin harvoin reilua. Hyväksykää se, älkääkä aina inttäkö vastaan jokaisessa pienessäkin mutkassa. Miettikää sitä, että on monia ihmisiä, jotka ovat varmasti huonommin palkattuja kuin te - ja joskus paremmin koulutettuja. He eivät valita - miksi te siis olette äänessä ja jankutatte, että työpanostanne ei arvosteta, jos joidenkin kohdalla sitä ei nähdä?
Andrie Scott
- Music:Barlow Girl - Surrender
Miehet. Maailmanvaivoja. Jokainen heistä on kusipää. Enemmän tai vähemmän. Enemmän ovat ne, joille nainen on pelkkää materiaa tai esittelyesine, jota kierrätetään kavereilla, kun ei ole pokkaa mennä yksinään. Tämän lisäksi tietenkin ne naistenmiehet, jotka pitävät päiväkirjaa siitä, montako naista on päätynyt loveksi sängynpäätyyn. Sitten on tietenkin ne tapaukset, jotka ovat pinnallisia ja pitävät vain hyvää ulkonäköä ja mahdollisimman suostuvaista ja mielipiteetöntä luonnetta tärkeänä seikkana. Vähemmän kusipäihin lasketaan miehet, jotka ihan todella osaavat katsoa pintaa syvemmälle, eivätkä valehtele siitä asiasta, toisin kuin ne enemmän kusipäiset miehet. Lisäksi tähän vähemmän kusipäisten miesten kastiin kuuluvat ne, jotka kykenevät elämään harmoniassa naisen kanssa.
Rakkaus rikastuttaa elämää, mutta köyhdyttää kukkaroa. Siinä tulee taasen yksi ihminen lisää, jolle tarjotaan juotavaa, ruokaa ja ostetaan lahja. Tietysti kaikista yhdessä vietetyistä hetkistä otetaan ilo irti. Sitä aina haaveillaan, kuinka suhde jatkuu loputtomiin. Rakkaus tuo mukanaan kateellisuuden vihreän värin ja huolen harmauden. Ihminen on luotu tuntemaan ja ennen kaikkea rakastamaan. Nykyaikana tuntuu siltä, että rakkaus on taas vain yksi median mainostama tuote, joka tekee elämästä parempaa.
Valkokankaalla näkee rakkautta 99% elokuvissa. Elokuvien ja tv-sarjojen rakkaus on aina erilaista kuin tosielämässä: elokuvissa se esitetään yleensä vaaleanpunaisena höttönä ja televisiossa kolmiodraamoina ja saippuana. Tosielämässä rakkaus on harvemmin Tuhkimotarinan Chad Michael Murray, joka tekee kaikkensa löytääkseen sinut yhden ainoan illan vuoksi. Rakkaudessa harvemmin mies lähtee perääsi toiselle puolelle maapalloa, kuten Dennis Quaid elokuvassa Ansa Vanhemmille. Vielä harvemmin rakkaus on Leonardo DiCaprio, joka uhrautuu puolestasi Titanicin upotessa. Valkokankaan rakkaus on absurdia ja käsittämätöntä. Tosielämän rakkaus on sattumanvaraista ja arvaamatonta.
Sitä ihmettelen kovasti, että ihmiset ovat yllättyneitä ja murtuneita suhteen loppuessa. Murtuminen selittyy tietenkin odotusten ja luulojen murtumisella, sydämen särkymisellä ja vihalla miestä tai naista kohtaan. Mutta se taas, kuinka yllättyneitä asiasta ollaan, on minulle täysi mysteeri. Mikäli avaa yhtään sinisiä silmiään elämän todellisuudelle, tietää missä vaiheessa elämää mennään. En tietenkään väitä, etteikö välillä ero tulisi yllätyksenä, mutta usein se on kuitenkin tiedossa tapahtuvaksi ennemmin tai myöhemmin. Sen tietää, kun seuraa merkkejä ja omaa vaistoaan.
Sitten on tietenkin kolmiodraamatapauksia, enemmän tai vähemmän. Kaikkein idioottimaisinta on tilanne, jossa kaksi ystävystä ovat ihastuneet samaan mieheen. Mies leikittelee toisen kanssa, vaikka pitää toisesta. Lopulta väärinkäsitysten kautta ymmärtää väärin ja lopettaa suhteensa toiseen pitäessään vain toisesta. Ystävyys rikkoontuu, sillä koetaan toisen ystävän aiheuttaneen tilanteen. Kukaan ei voi tunteilleen mitään. Ne syntyvät ja kuolevat, välillä niille saa vastakaikua, välillä ei. Kaikkein idioottimaisinta on kuitenkin antaa yhden miehen tuhota hyvä ystävyyssuhde lähes tulkoon väärinkäsityksen kautta. Valitseeko mieluummin siis miehen, jonka on tuntenut pari kuukautta kuin ystävän, jonka on tuntenut vuosia? Tässä tapauksessa minun vastaukseni ystävälleni olisi: "Ole hyvä, mies on sinun. Olen onnellinen teidän puolestanne."
Miehille rakkaus on aika usein kauppatavaraa. Naisille se on vaaleanpunaista höttöä, jossa kuljetaan niin kauan, kunnes kopsahdetaan tuntuvasti alas. Elämä jatkuu sydämen särkymisen jälkeenkin. Kaikilla ihmisillä on tietenkin tarve tuntea itsensä rakastetuksi, mutta kuka sanoi, että siihen tarvitaan vastakkaisen (tai oman) sukupuolen kumppani? Eikö läheisen, perheen ja ystävänrakkaus riitä parantamaan haavat? He ovat lopulta ne, jotka seisovat rinnallamme pahoinakin päivinä ja auttavat meidät yli särkyneestä sydämestä.
Tietysti me naiset haluaisimme oman iki-ihanan Casanovan, joka alusta lähtien olisi naistenmies ja -naurattaja, mutta hylkäisi elämäntapansa tavattuaan naisen, joka on hänen arvoisensa, vaikkakin muiden mielestä ehkä hivenen outo ja omaperäinen. Ja totta kai elokuvaromanssin tapainen rakkaus olisi ihana, mutta millaista olisikaan elää sellaisessa kerman ja mansikan täyttämässä kakkumaailmassa? Siitä tulisi vain maha kipeäksi ja huono olo. Silti en voi kieltää, etteikö elokuvaromanssi olisi monen naisen mielessä.
Tämän aiheen haluan lopettaa Sienna Millerin hahmon Francesca Brunin sanoin;
"Antakaa minulle mies, jossa on tarpeeksi miestä antaa itsensä arvoiselleen naiselle. Jos se nainen olisin minä, rakastaisin häntä yksin ja ikuisesti."
- Mood:
creative - Music:Evanescence - Good Enough
"The Lucifer Effect is my attempt to understand the processes of transformation at work when good or ordinary people do bad or evil things. We will deal with the fundamental question “What makes people go wrong?” But instead of resorting to a traditional religious dualism of good versus evil, of wholesome nature versus corrupting nurture, we will look at real people engaged in life’s daily tasks, enmeshed in doing their jobs, surviving within an often turbulent crucible of human nature. We will seek to understand the nature of their character transformations when they are faced with powerful situational forces.
Let’s begin with a definition of evil. Mine is a simple, psychologically based one: Evil consists in intentionally behaving in ways that harm, abuse, demean, dehumanize, or destroy innocent others – or using one’s authority and systemic power to encourage or permit others to do so on your behalf. In short, it is “knowing better but doing worse.”
What makes human behavior work? What determines human thought and action? What makes some of us lead moral, righteous lives, while others seem to slip easily into immorality and crime? Is what we think about human nature based on the assumption that inner determinants guide us up the good paths or down the bad ones? Do we give insufficient attention to the outer determinants of our thoughts, feelings, and actions? To what extent are we creatures of the situation, of the moment, of the mob? And is there anything that anyone has ever done that you are absolutely certain you could never be compelled to do?
Most of us hide behind egocentric biases that generate the illusion that we are special. These self-serving protective shields allow us to believe that each of us is above average on any test of self-integrity. Too often we look to the stars through the thick lens of personal invulnerability when we should also look down to the slippery slope beneath our feet. Such egocentric biases are more commonly found in societies that foster independent orientations, such as Euro-American cultures, and less so in collectivist-oriented societies, such as in Asia, Africa, and the Middle East.
In the course of our voyage through good and evil, I will ask you to reflect upon three issues: How well do you really know yourself, your strengths and weaknesses? Does your self-knowledge come from reviewing your behavior in familiar situations or from being exposed to totally new settings where your old habits are challenged? In the same vein, how well do you really know the people with whom you interact daily: your family, friends, co-workers, and lover? One thesis of this book is that most of us know ourselves only from our limited experiences in familiar situations that involve rules, laws, policies, and pressures that constrain us. We go to school, to work, on vacation, to parties: we pay the bills and the taxes, day in and year our. But what happens when we are exposed to totally new and unfamiliar settings where our habits don’t suffice? You start a new job, go on your first computer-matched date, join a fraternity, get arrested, enlist in the military, join a cult, or volunteer for an experiment. The old you might not work as expected when the ground rules change."- Philip Zimbardo, The Lucifer Effect
- Mood:
bouncy - Music:Barlow Girls - Porcelain Heart
Si vis amari, ama
Kirjoittaja: Andrie Scott / Carabella Lëralondîr
Hahmot: Adrianna Drake (kuva) Jamie Harte (kuva), William Harte (kuva + vaimo Olivia), Stephen Harte (kuva) + sivuhahmoja
Ikäraja: K-15 / R
Vastuuvapaus: Tämän tarinan hahmot ovat jokainen omaa käsialaani. Vertauksissa käytetty muun muassa Ylpeys & Ennakkoluuloa ja Aku Ankkaa ja ties mitä. Heitä kuvissa poseeraavat henkilöt eivät liity heihin mitenkään, mutta edustavat nätä ulkonäöllisesti.
Yhteenveto: Jamie Harte on kuuluisan suvun poika, jolla on pieni salaisuus. Adrianna Drake on poliisipäällikön tytär, joka on oikea epäonnen lempilapsi. Mitä syntyy kun täysin toisista maailmoista tulevat ihmiset kohtaavat?
No, onneksi The Giant Leapin uusi levy pelastaa. Hyvä kun Stockmannilla sitä ei edes ollut. Kirosin sen kyllä suuresti. Sitten päätin poiketa Epe'silla ja ah, se löytyi. Pelastin sen sieltä hyllyltä. Oikein söpöä. Ihan jees, kun levyllä on 12 raitaa, mutta vain 11 merkitty levyn takakanteen ja vihkoon. Sittenpähän piti hakea netistä. Sitä paitsi, tein kivan urakan kun kirjoitin kaikkien sanat kansivihkosesta iPodiin, kun kappaleet siirsin sinne. Ja sen "kadonneen" raidan, "Take Me Home", sanat kirjoitin vielä itse ja mitään tietoa ovatko edes oikeanlaiset parista kohtaa. Pääsi vähän livahtamaan ohi.
No eipä se mitään, kyllä elämä ehkä selkiintyy, vaikka tällä hetkellä tuntuu, että se vain hankaloittuu entisestään. Meidän abiturienttien sietäisi keksiä jokin mukava juoni YTL:n kaatamiseksi. So as not to be. Roughly the same. The Middle-Agers in Middle-age. You know, jonku kiva sketsi vaikkapa YTL:stä, jonka voisi tunkea kaikkiin tutkintopapereihin, niin että ne saisivat harmaita hiuksia.
Andrie Scott kiittää ja kuittaa ja palailee taasen pohtimaan maailman menoa
- Location:Lattia
- Mood:
annoyed - Music:The Giant Leap - Take Me Home
Tässä viime vuosina on tullut huomattua, että inhoan sairaaloita. Tai ehkä enemmän ensiapuklinikoita. Onhan sairaalat nyt tietenkin elintärkeitä ihmisille ja ihmiset saavat sieltä apua. Siitäkin huolimatta inhoan sairaaloita. Tamperelaiset joutuvat menemään ensiapuun Hatanpäälle, kun taas ei-paikkakuntalaiset TAYSiin. Mutta entäpä jos TAYS on lähempänä tamperelaisia? Mikä idea on jakaa ensiapu tällä tavoin. Ruuhkautuisivat ne muutenkin. Siinä säästäisi bensaa, aikaa ja kipua (tai bensiini pois, jos menet ambulanssilla). Joten mitään ideaa? Ei, meidän elämämme vain halutaan tehdä pakolla monimutkaisiksi. Olen kissa vieköön saanut tarpeekseni Suomen ja Tampereen sairaanhoitojärjestelmästä, joka on ihan päin persettä. Nyt varmaan haluatte kuulla ne kuusi syytä miksi inhoan sairaaloita?
Syy 1) Menet ensiapuun ja jollei vaivasi ole mitään kiireellistä, joudut odottamaan ainakin tunnin ennen kuin saat apua. Parhaimmillaan aikaa kuluu viisi tuntia ja sairaalassa humpsahtaakin kohta koko päivä. Ihmisillä voisi olla parempaakin tekemistä kuin odottaa ensiavussa tuskissaan. Ja parhaimmassa tapauksessa joudut vielä lääkärille, joka on vaikkapa Venäjältä kotoisin ja jonka puheesta et saa paljon paskaakaan selvää.
Syy 2) Hoitajat nyrpistelevät nenään ja hoitavat lähes tulkoon vain väkipakon edessä. Mieshoitajilla tätä ei yleensä esiinny, mutta sitä enemmänkin sitä ilmenee naishoitajien keskuudessa. Heillä - kuten yleisesti työpaikoilla - on taipumusta järjestää kuppikuntia. Jos he eivät nyrpistele nenäänsä tai ohjaa potilasta eteenpäin, he juoruilevat toistensa kanssa siitä, kuinka tyhmistä syistä potilaat tulevat ensiapuun. Tai sitten he juoruilevat näiden saattajista. Ei ihme kuulkaas, jos ette palkkaa saa, jos ette töitännekään voi tehdä kuin väkipakolla. Aina keksitään jotain muuta tekemistä ("Tämä tuoli pitää viedä tuonne", "Lähen ihan just ruokatauolle"... Tuttua?) Tuijottavat ihmisiä aivan kuin ne olisivat tulleet ulkoavaruudesta.
Syy 3) Lääkäreillä on paha taipumus laukoa pelkkiä itsestään selvyyksiä ("Minua huimaa" - "Sinulla on huimauskohtaus"), eivätkä he tunnu pahemmin muuta osaavan - ainakaan välillä. Sitten on niitä taitavia lääkäreirä, jotka ihan oikeasti tutkivat löytääkseen jotakin. Itse olen vain saanut kuulla niin paljon itsestäänselvyyksiä, että tekisi mieli lähettää heille lasku aikani tuhlaamisesta ("Olet lihava. Sinun pitäisi laihduttaa." No daa, luuletko etten ole itse huomannut?)
Syy 4) Sairaaloissa haisee ja sieltä saa päänsäryn. Hyvin yleinen vaiva sairaaloissa käynnistä. Jos ei saa päänsärkyä tyhmistä lääkäreistä tai juoruilevista hoitajista, joille pitää selittää kaikki vaikeimman kautta, niin hajusta. Toki sen ymmärtää, kusevathan ihmiset housuihinsa ja oksentavat lattialle. Parempi pesu/desinfiointiaineinvestointi ei olisi pahaksi.
Syy 5) Maksulliset parkkipaikat. Ihan tosi, meitä veloitetaan siitä, että tulemme omalla autollamme ensiapuun tai sairaalaan. Ei se mitään, ambulanssien bensaahan me vain säästämme ja te pidätte ihmisiä sairaalassa vähintään 5 tuntia, että saisitte kiskottua ihmisiltä 5 euroa parkkeeramisesta. Sitten on vielä poliklinikkamaksu tai hoitopäivämaksu... Ihan tosi. Kiskontaa, ei mitään muuta. Mutta voimmehan me tietenkin alkaa kuluttamaan ambulanssien bensaa, ei ongelmaa.
Syy 6) Menkääpä kulkaa piruuttanne TAYSin ensiapuun vaikka olette paikkakuntalainen, mutta olette siellä muutoin hoidossa (sydän, rytmihäiriöt jne.). Ensin katsotaan kieroon puoli tuntia ja yritetään selittää, että TAYSiin tuleminen oli väärin, koska ei ollut lähetettä tai ei ole ulkopaikkakuntalainen. Sitten sanotaan, että voidaan soittaa neurologille ja kysyä. Neurologi suostuu ottamaan sitten vastaan. Ei olisi voinut suoraan soittaa ja säästää niiltä saarnoilta. Ja missä vaiheessa ensiapuun tuleminen on väärin (vaikkakin käytännössä väärään). Mutta tiedetäänpä TAYSissa sentään kaikki potilaan ongelmat, koska heillä on potilashistoria. Ei sillä, etteikö sitä Hatanpäällä nähtäisi, mutta ihan tosi, lisäkilometrejä, jippii.
Tässä kuusi pääasiallista syytä inhota sairaaloita. Ja on täysin naurettavaa, että sairaanhoitajat alkavat vaatia lisää palkkaa mielenosoituksilla. Alkaisivat ensin tehdä työtään ja heittää ne omat ennakkoluulonsa ja pikkumaisuutensa suoraan sanoen vittuun ja sitten järjestäisivät lakon. Minä en näille maksaisi palkkaa edes sen vertaa mitä saavat, kun ihmisiä täytyy tuijotella ja jäädä juoruamaan. Työpaikkahuumoria? No enpä usko.
Voisin ottaa tässä pienen vanhan tapaukseni käsittelyyn;
7. luokalla ollessani (nyt olen abiturientti) onnistuin kaatumaan ja rusauttamaan polveni ikävästi. Se ei murtunut tai vastaavaa, mutta käväisi sijoiltaan ja loksahti takaisin paikoilleen. Ensin minut vietiin kouluterveydenhoitajan luo. Hän lähetti minut ensiapuun Hatanpäälle. Sinne sitten ajelimme isoäitini kanssa taksilla ja istuuduimme odottamaan. Eipä siinä tainnut vierähtää kuin peräti kolme tuntia, ennen kuin pääsin ensiapuun ja kivut olivat - näin suoraan sanoen - helvetilliset. En kyennyt kävelemään tuolla jalalla siis. No, sitten pääsin lääkärille ensiapuun ja minulle selvisi, että tämä oli ilmeisesti Venäjältä Suomeen muuttanut nainen. Sönkötti niin huonoa suomea, että piti kahdesti kysyä kaikki, enkä siitä huolimattakaan ymmärtänyt paljon mitään. Hän lähetti minut röntgenkuvaan. Siellä odotteluun meni sitten taasen palttiarallaa puolitoista tuntia. Kuva otettiin ja sitten lähdettiin takaisin ensiapuaulaan istumaan. Siellä istuttiin taas tunti, kunnes päästiin lääkärin luo. Tämä selitti sitten että kuvassa ei näkynyt mitään, mutta pistetään polveen side - oli mennyt varmaan vain pois paikoiltaan hetkeksi ja plumpsahtanut takaisin. Seuraavana perjantaina minulle soitettiin sairaalasta, ilmeisesti toisen lääkärin katsottua kuvaa ja sanottiin, että siellä näkyi luunsiru ja joutuisin tähystysleikkaukseen. Hyvä hyvä, ei sitä aikaisemmin sitten huomattu (käyntipäivä taisi olla tiistai).
Kahdesti olen tämän jälkeen saman polveni loksauttanut sijoiltaan ja molemmilla kerroilla käynyt polilla sen takia. Toisella kertaa minulle osui sama venäläinen lääkäri, mutta tällä kertaa oli onneksi äitini mukana, joka sentään tajusi vähän enemmän kuin 13-14-vuotias tyttö. Kolmannella kerralla sain ihan oikeasti suomea puhuvan lääkärin (siis vau, ovat varmaan harvinaisia!) ja ihan tosiaan ymmärsinkin mitä tämä sanoi.
Vuoden 2007 vappuna hyppäsin sitten vahingossa suoralle jalalleni ja se taipui taaksepäin ja sattui pirusti. Lääkärissä kävin kuitenkin vasta noin viikon kuluttua. Tällöin menin koskiklinikalle. Lääkäri taivutteli jalkaani ja lähetti heti magneettiin ja röntgeniin. Hän myös totesi, että minulla on ylitaipuvat polvet, jota - kiitos vain - kukaan aikaisemmista ortopedeista ei ollut viitsinyt minulle sanoa. Jalka tutkittiin ja lääkäri totesi, että se on venähtänyt. Jos olisi mennyt hitusen enemmän, niin olisi murtunut. Polven sisällä oli pieni veripakkauma tai "mustelma", mutta ei mitään sen vakavampaa. Tässä on oiva esimerkki AMMATTITAITOISESTA lääkäristä.
Ai miten niin Suomen sairaanhoitojärjestelmä tökkii?
(Tämä muuten lähti Pirkanmaan sairaanhoitopiirin palautelaatikkoon)
Huomatkaamme myös, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka saavat huonompaa palkkaa kuin sairaanhoitajat ja silti tekevät työnsä, vaikkei se olisi mieluisa. Pitäisi sitä nyt oikeasti YRITTÄÄ edes olla mukava ja kohtelias, vaikka olisi stressiä ja vituttaisi kuinka paljon. Asenneenvaihdos olisi paikallaan ja sitten pitäisi mukautua ajatukseen, että hoitajat ovat omalla tavallaan paitsi hoitotyössä MYÖS asiakaspalvelussa. Kovin paljon tekee mieli tulla uudestaan paikkaan, jossa ei mitään muuta saa kuin nenän nyrpistyksiä ja tuijottelua. Ja paljonko pitäisi maksaa, että saisi edes yhden ystävällisen HYMYN koko rumban aikana?
Huomioidaan myös, että en tarkoita tällä kaikkia sairaanhoitajia. On niitä, jotka ihan tosissaan tekevät työnsä ja hymyilevät stressistä huolimatta. Heistä pitäisi ottaa esimerkkiä. Mutta minua pistää henkilökohtaisesti vituttamaan tällaiset hoitajat, joille saa maksaa viisikymppiä saadakseen yhden hymyn. Ja sitten ne, jotka ovat vittuuntuneet töihinsä ja tulevat "No niin, Virtanen, mennäänpäs sitten" sanoen tämän niin vittumaisella äänensävyllä, kuin vain kykenevät (sukunimi muutettu). Onko ihan oikeasti liikaa vaatia, että sairaanhoitajat olisivat luonnollisen kohteliaita ja hymyilisivät joskus? Minusta ei.
Terveisiä sille eräälle ensiavun sairaanhoitajalle TAYSiin, joka oli töissä ainakin 10-11 aikaan.
- Mood:
bitchy
- Haluan olla huomion keskipisteenä. Varsinkin näytelmissä. Menetän motivaationi jos en ole.
- En tykkää että minulle vinetetään. Vihaan sitä.
- Yliarvioin itseni tietyissä asioissa
- Olen kateellinen ja katkera, jos en saa mitä haluan. Sillä olen tottunut saamaan mitä haluan.
- Kukaan ei käske minua.
- Minulle ei vittuilla
- Vedän viherkasveja hengityselimiin ja otan jotkin asiat henkilökohtaisesti.
- Minä en myönnä koskaan olevani väärässä. Minähän olen aina oikeassa.
- Minä en tee mitään, joka ei hyödytä millään tavoin minua
- Olen äärimmäisen kostonhimoinen
- Kukaan ei tiedä millainen oikeasti olen. Minä näyttelen koko ajan.
- Minun mielipiteeni ovat aina oikeita.
- Minä ole pomo, minua ei tulla pomottelemaan.
- Minua pitää kunnioittaa ja totella
- Minä olen äärimmäisen itsepäinen, enkä luovuta. Turha edes yrittää.
- Minä voitan. Te häviätte. Niin se maailma kulkee.
Huh, siistii. Vittu, tiesinpäs. Kirjoitan omaelämäkerran. Nimeksi tulee "Ei ollut yhtäkään päivää, jolloin ei vituttaisi".
- Location:tuoli
- Mood:
pissed off - Music:Kelly Clarkson - Never Again
Oraakkeli vastasi: Olet kaunein mitä tiedän, olet kaunein mitä on.
Sinä kysyit: Millainen minä olen?
Oraakkeli vastasi: Saahan sua halia? *HALI*
Sinä kysyit: Olenko niin halittava?
Oraakkeli vastasi: *halaa*
Sinä kysyit: Tosiaanko?
Oraakkeli vastasi: Näin on.
Sinä kysyit: Kiitos
Oraakkeli vastasi: Ole hyvä.
Aww. Oraakkeli on tosi söpönen. Hitsi kun on vähän tylsää. Eikä edes vähän. Yritä ite istua kotona lähimmiltään 3h käytyäs ensin matikantunnilla ja sitten odotat 14.05 asti että alkaa näyttämötyö. Ja sen jälkeen abishowkokous. Nyay. Äsken luin vanhingossa "Kuoleva siili", vaik se on kiroileva. No ei se mitään.Tääl on kylmä. Mikä on ihme koska mullon aina kuuma tääl. Ehk oon tulossa kipeeks. Taas niinkun ollut viimosesta kirjotuksesta vähän aikaa. Mut ei voi mtn kun ei mitään vaan tule ulos.
Parnasson & Atenan proosakilpailuun osallistuva romaaninalku tökkii... Mietin uutta tarinaa, jonka voisin toteuttaa, vaikka tykkään tuon alusta. Sen juoni vaan hiukan pissii. Täytyy vaan kuunnella paljon musiikkia, että tulee inspiraatio.
Muthei. Menen koulun ja kokouksen jälkeen Juulin kanssa Niihamaan. Vaiks vannoin ku lähin etten astu sinne enää jalallanika. Nojoo. No astuin mä silloin kerran. Mutta mun tekis niin mieli piilovittuilla sille yhelle opelle. Mmh. Ehkä piilovittuilenkin. Oon vaan niin taitava ettei se huomaa ;) Mitäs meni morkkaan mua neljä vuotta sitte!
- Location:Lattia
- Mood:
bored - Music:Lucas Grabeel - Go the distance
Kyllä näistä ihmisistä ääntä ainakin lähtee ja varsinkin spoilerivaaran uhatessa. Mutta Potteria odotellessa...
Demetria muutti tänään kotiin! Se on siis Acer-merkkinen kannettava tietokone ja selvästi naispuolinen, koska sillä pelaa järki (no totta mooses!). Sitä paitsi, sillon tommonen söpö vaaleenpunanen (sisältä, musta ulkoo) laukkukin, niin... Aloinkin jo kyllästyä Ernestin (kotikone) ja Raymondin (mökkikone) seuraan. Ne on miehiä, putkiaivoja, ne ei ymmärrä yhtään mitään. Paitsi, että olen varmaan aluks aika hukassa Demetriankin kanssa. Toivon tosin että Word asennettaisiin siihen pian, että voin kirjustella sillä. Sitten mä kannan sitä mukanani aina öm... jossakin. Ja of course kirjotan illalla sängyssä!
Mmm. Tein 3 James McAvoy avaa. Yksi nähtävissä mm. tämän viestin kuvana.
No mutta, tänään oli sitten töitä ekaa kertaa viikkoon. Jalat kuoli. Mutta ei se mitään. Kyllä se siitä taas. Varsinkin kun on 4 iltaa (16-22) peräkkäin, 1 vapaapäivä ja 2 iltaa lisää. Mutta onneksi vkl jälkeen on kolmen päivän vapaat ja Iina ehkä tulee meille. Greatgreat. Hyvähomma. Ehkä menen kirjoittamaan Si vis amari, amaa, kun haluan sen luvun kirjoittaa loppuun. Sitä paitsi, enää 4½ tuntia aikaa valvoa!
- Mood:
excited - Music:Barlow Girls - Never Alone
Andrie-Carabella feat. Pinkki-Tikkari-Cushions sanoo (5:24):
*reps*
Luka-Eeli feat. Reaalipirtelö sanoo (5:24):
EI EN HALUA KUULLA xD
Andrie-Carabella feat. Pinkki-Tikkari-Cushions sanoo (5:25):
yritä olla nauramatta ku kuuntelet oikeesti hyvää biisiä mutko sen nimi on Tarzan & Jane ja sit siin mainitaan Indiana
Andrie-Carabella feat. Pinkki-Tikkari-Cushions sanoo (5:25):
siis se kaupunki
Luka-Eeli feat. Reaalipirtelö sanoo (5:25):
xD Hahaha
Andrie-Carabella feat. Pinkki-Tikkari-Cushions sanoo (5:25):
EI EN EHKÄ HALUA TIETÄÄ!
Luka-Eeli feat. Reaalipirtelö sanoo (5:25):
xD Yritä ymmärtää
Andrie-Carabella feat. Pinkki-Tikkari-Cushions sanoo (5:25):
Tarzan-cushioneita
Andrie-Carabella feat. Pinkki-Tikkari-Cushions sanoo (5:25):
Näin vaon
Andrie-Carabella feat. Pinkki-Tikkari-Cushions sanoo (5:25):
*valon
Luka-Eeli feat. Reaalipirtelö sanoo (5:25):
Mulla soi vaan BABY I LOVE YOU xD
Andrie-Carabella feat. Pinkki-Tikkari-Cushions sanoo (5:25):
ja kuulin tunturibiisin
Luka-Eeli feat. Reaalipirtelö sanoo (5:25):
x'D
Luka-Eeli feat. Reaalipirtelö sanoo (5:25):
Vaon x'D *putoaa lattialle*
Andrie-Carabella feat. Pinkki-Tikkari-Cushions sanoo (5:26):
mut sitten mä tahtosin olla vaan kahdestaan
Andrie-Carabella feat. Pinkki-Tikkari-Cushions sanoo (5:26):
no voi vittu *reps*
No yritä nyt sitte vetää ihan pokalla saatana.
Ei tuu kyl kesää. Ei tuu kyl yhtään mitään. Perkele.
- Music:Steven Curtis Chapman - We Belong Together (Tarzan & Jane)
Kurkkukipu on nyt kadonnut, mutta nuha tuli sen tilalle. Mutta ei hätää, Juuli tuli tänään meille ja on yön yli huomiseen (tai siis, tähän päivään). Aijuu, hyppäsin Ruusalla (siis sillä hevosellani) tänään 90 senttisen esteen. Vaaaaau. Olen nyt kyllä ihan üperhappy.
Nojuu, käytiin Nesteellä syömässä pitsaa. Ja sitten tultiin kotiin ja otettiin kuvia :D
- Mood:
hyper
Voi hitsi. Olen ehkä tulossa kipeäksi. Töissä alkoi kurkku tulla kipeäksi ja nyt on äänikin lähtenyt. Voi niin hiton hienoa. En tykkää.
- Mood:
sick - Music:Nelly Furtado - Say it right
FinFanFunin etusivulle on kirjoitettu pätemiskommentti omalta hakkeriltamme:
"***
Foorumilaiset:
Fooruminne rikkoi sääntöjä, jonka teille selväksi toin. Se oli SUOMENKIELINEN, sisälsi materiaalia jota kovinkaan moni hosti ei halua säilytettäväkseen. Seksiä alaikäisten kanssa, vanhoja miehiä nuorten kanssa, hyväksikäyttöä ja muuta törkeää materiaalia. Luin joskus jopa ZOOFILIAAN liittyvän "tarinan", vaikka kirjoittaja ehkä halusi tuoda asiaa esille, on se ok, mutta tälle foorumille sitä ei saanut tuoda.
***
Oliko tämä siis niin väärin, jos tämä foorumi suljettiin? Itse en näe tätä mitenkään vääränä, lähinnä oikeutettuna tekona. Invision voi hyvinkin poistaa tämän foorumin vielä myöhemmin, jolloin mitään ei jää jäljelle tästä. Päätin parantaa viestiäni jotta se ei jää: " se sydämetön kräkkeri!11 "
***
Minulla ei ole mitään FinFanFunin kaltaisia paikkoja vastaan, vaikka siltä voi vaikuttaa. Toimet olivat rajuja, mutta niiden oli tarkoitus herättää teidät, lähinnä ylläpito joka tuskin olisi tehnyt mitään jos asiaa olisi lähdetty käsittelemään "kiltisti." Nyt ne voi sanoa " no oltais me vaihdettu ja pystytty järkevästi keskustelemaan", niin on helppo sanoa.
***
Asiasta on uutisoitu hpfaneissa, tapaus sai siis melkoista kuuluisuutta ja minut nähdään nyt pahana, lapsellisena olentona joka päätti tuhota Finin ihan vain koska se on niin hauskaa. VÄÄRIN.
***
Minulla ei ole mitään tarkoitusta häiritä enää FinFanFunia, tahi muita paikkoja jos nuo valitsevat palvelun niin, etteivät nuo riko sääntöjä. Itse tiedän, miten paljon se ärsyttää jos sääntöjä rikotaan eikä niistä piitata ollenkaan. Silloin aiheutetaan jonkinlaista vahinkoa omistajia kohtaan, vaikkei sitä heti tahi koskaan ehditä älyämään. Invision on MAINOSRAHOITTEINEN, syy sille miksi he haluavat pitää englanninkielisenä palvelun, muutenkin puhtaana kaikesta on selvä. Maksuja... maksuja.. Boardin ylläpitäjien vastuulla on noudattaa sääntöjä, hosti joutuu kuitenkin päävastuuseen jos joku järkyttyy lukemastaan, kun säännöt kieltävät pornon ja muun järkyttävän materiaalin.
***
Toivottavasti uusi FinFanFun on parempi paikka, noudattaa sääntöjä. Kaikki meni kuitenkin varsin hyvin, tämä ei mennyt likaiseksi, Invision voisi oikeastaan tehdä kaikenlaisia toimia foorumin ylläpitäjille, jos niin tahtoisi toivokaamme että se tyytyy POISTAMISEEN, kun se siihen ehtii. "
Tähän vedän oman vasta-argumenttini, sillä teksti todellakin vaikuttaa ainoastaan pätemismielessä kirjoitetulta ja puolustukselta, miksi hän hakkeroi foorumimme. Mahtaa olla tylsä elämä, anteeksi.
---
En ymmärrä mikä on niin pahaa Finissä tai kirjoittamisessa, vaikka se sisältäisi pornoa tai muuta vastaavaa K-18 materiaalia. Sitä paitsi, se ei edes ole varsinaisesti pornografiaa (mikäli PWP:tä ei lasketa - sillä tämä nyt yleensä sisältää juonentonta pornoa), vaan erotiikkaa. Myös erotiikka on kirjallisuuslaji (usko pois) ja kyllä sitä monista kirjoistakin löytyy (tarkistapa Nora Robertsin Morriganin risti ja Neil Gaimanin Unohdetut jumalat ja valita ihmeessä niistäkin). Eiköhän sitä pornografiaa löydy muualtakin netistä vaikka kuinka paljon, vaikkei sitä saisikaan esittää missään.
Vaikka kyseinen hakkeri olisikin aikoinaan lukenut zoofiliaa sisältävän tarinan, ei kukaan häntä siihen pakottanut. Joten tästä et voi syyttää finiläisiä. Tiesit luultavasti melko hyvin mitä oli tulossa ja silti luit. Ei meidän vikamme, anteeksi vain.
En sano, että se oli väärin sulkea foorumimme, mutta se ei tarkoita, että sinulla oli oikeutta hakkeroida se. Olisit hyvin voinut tehdä valituksen invisionfreelle ja he niin ollen olisivat päättäneet, että foorumi poistetaan - mutta ei. Oli pakko käyttää oman käden oikeutta. Tässä vain haiskahtaa nyt sellainen "jos osaan niin teen, koska he rikkovat foorumin sääntöjä ja minulla on oikeus hakkeroida koko foorumi pihalle". Ja sinä pidät tekoasi oikeutettuna? Arvosi ovat ainakin kohdallaan, hyvä. Nimittäin se invisionin sääntöjen rikkominenhan on paljon pahempi juttu, kuin LAIN rikkominen. Sillä hetkellä kun aloit hakkeroida foorumiamme, rikoit lakia ja niin ollen se tekee sinusta rikollisen. Me olemme ainoastaan sääntöjen rikkojia. Joten mitä jos olisit tyytynyt siihen ilmoittamiseen? Kyllä se invision olisi jossain välissä Finin poistanut. Ja kyllä, paransit viestiäsi yrittämällä kovasti päteä, mutta saanko sanoa, että suurimman osan sait vain vihaisemmaksi pitämällä omaa tekoasi oikeutettuna. Sydämetön kräkkeri, tosiaan. Siinä osuitkin naulan kantaan. Taitaa ollakin ainoa juttu.
Vaikka sinulla ei olisikaan mitään Finin kaltaisia paikkoja vastaan, silti hyökkäsit meitä vastaan. Miksi? Etkä voi olettaa, että ylläpito ei olisi tehnyt mitään. Se vasta onkin vikatikki. Ehkä oletat, että mekään emme tee mitään tämän asian suhteen? Laissa kielletyn asian? Jaha, se nähdään sitten ja katsotaan mitä sitten tapahtuu. Ja hei, jos sinulla ei ole kerran mitään Finiä vastaan niin miksi vaivautua? Tuhlasit ainoastaan omaa aikaasi ja heitit sitten samalla 5000 finiläisen koko elämäntyön hukkaan. Tosi viisasta. Tuliko koskaan mietittyä, että me emme saa enää kommenttejamme tai mitään muutakaan talteen? Tuliko koskaan mietittyä, että osa finiläisistä oli todellakin JUHANNUKSENVIETOSSA, eikä heillä ollut mitään mahdollisuutta siihen? Ja tuliko mieleen, että kaikilla ei ehkä ole omia ficcejään välttämättä koneella? Pitempi varoitusaika olisi ollut edes kiva.
Niin on sinunkin helppo sanoa, että "en minä pahalla", mutta senpä teit. Loukkasit jotakuinkin 5000:tta kirjoittajaa sillä, että poistit koko foorumin antamatta edes kunnolla aikaa ottaa kaikki talteen. Me emme mahda sille mitään, jos porno tai sääntöjen rikkominen loukkaa sinua henkilökohtaisesti, mutta melko pikkumaista mennä tekemään jotakin tämänkaltaista. Ja on sinunkin helppo sanoa, että se ei ollut hauskaa. Edelliset viestisi "Piper <3" ja "Kiitos teille, että uskoitte minuun, kiitos proxyille ja neroudelleni" jnejne. antoivat ehkä hiukan erilaisen kuvan. Puhut itsesi hiukan pussiin, tiedätkö? Käytöksesi antaa sinusta pikkuisen erilaisen kuvan kuin se, mitä itse puolustat. Yhtäkkiä koetkin omatunnontuskia, etkä olekaan paha ihminen, etkä SUINKAAN tehnyt sitä kiusataksesi meitä. No onnea vaan hyvälle elämällesi ja oikeille arvoillesi, et kuitenkaan saa minua vakuuttuneeksi.
Minä en ylipäätään ymmärrä, miksi sinun tarvitsi häiritä Finiä. Kukaan ei käske ihmisiä lukemaan K-18 tavaraa, jos he eivät tahdo. Ja sääntöjen rikkominen on sitten oma asiamme ja teemme sitten itse sille jotain. Emme me tarvitse sinua kertomaan meille mikä on oikein ja mikä väärin, varsinkin kun ne tuntuvat olevan sinulla täysin toisin päin. Jos sääntöjä rikotaan, se on sitten invisionin ongelma, ei sinun. Minusta vain tuntuu, että olet katkera ja itse rikkonut jotain sääntöjä ja nyt kostat sen meidän kauttamme. No onneksi olkoon, siinä onnistuit. Lähinnä tämä tuhotyö vaikuttaa todellakin täysin lapsellisista syistä tehdyltä. Olepa sitten hyvä ja maksa FinFanFun omalle domainille, kun kerran sen muualle haluat, sillä sen olisit meille vähintäänkin velkaa. Ja miksi ihmeessä kerrot meille itsestäänselviä asioita? Ihan totta, haluat vain päästä hiukan pätemään. Mutta annat itsestäsi vain lapsellisen ja naiivin kuvan. Edelleenkään se sääntöjen rikkominen ei ollut sinun ongelmasi, eikä sinulla ollut oikeutta hakkerointiin. Etkö vain malttanut odottaa, että invision tekee asialle jotakin? Enpä usko, että kukaan meistä katsoo sinua kovinkaan aikuisena ja järkevänä.
Minä mietin, että mitä sitä, että vaikka Fini sitten poistettaisiin - meillä ei ole enää mitään menetettävää, katsos. Ja että tämä ei mennyt likaiseksi? Minusta tuntuu, että teit vitivalkoisesta vaatekappaleesta juuri paskanruskean. Kyllä, tämä todellakin meni likaiseksi ja sinun on turha väittää mitään muuta. Ja minusta uhkaukset erilaisista toimista ylläpitäjille ovat asiattomia. Mutta jos asiattomuuksiin mennään, niin mietipä itse, mitä invision mahtaa tehdä palvelimensa hakkeroijalle, näki hän sitten tekonsa kuinka oikeutettuna tahansa ja oli foorumi kuinka sääntöjärikkova tahansa? Toivokaamme, että ymmärrät sen, että olet rikkonut lakia ja ennen pitkään joudut siitä tilille, jos sinut saadaan kiinni (ja joskus sinut tullaan saamaan kiinni kuitenkin, jos jatkat samaa mallia). Toivottavasti ymmärrät myös oman tekosi vakavuuden meidän tekoomme verrattuna.
- Carabella Lëralondîr
Tai sitten ajaudun vain finin tsättiin. Ehkäpä uskaltaudun tännekin laittamaan joskus noita kirjoituksiani. Sitten joskus!
Nyt väsyttää ihan pirusti, muttei jaksa mennä nukkumaan. Muuten näen liian ihania unia. Huomenna on liukasrata-ajo kello 10 tasan. Vähänks siistii. Meen pyörimään sinne. En syö aamulla kyllä yhtään mitään, varmuuden vuoks xD
- Mood:
tired - Music:Daniel Bedingfield - If you're not the one
